26. huhtikuuta 2024

Glassprisoner

Muuta

Vieraskirja

Nimi:

 Viesti:



Firefox 2

Sivuilla vieraita 14.2.2007 lähtien 2448

Salla ja Vellu

Vellu istui yksin räntäsateisella kauppatorilla ja kauppasi viimevuotisia himmeleitä. Termoksessa hänellä oli Sallan keittämää laihaa kahvia.
– Perkele, Vellu kirosi ihan vain huvikseen.
– Miten kauppa käy? Salla kysyi iloisena saapuessaan puolen päivän aikaan tuomaan Vellulle uuden termarin laihaa kahvia ja muutaman näkkileivän.
Heidän äitinsä oli juuri kuollut ja rahat olivat juuri nyt tiukalla. He olivat kyllä perineet sievoisen summan, mutta olivat tuhlanneet perintöä kilpaa, ettei toinen vain saisi suurempaa osuutta. Viikko Teneriffalla ja rahat olivat haihtuneet savuna ilmaan.
Nyt heidän piti myydä ylivuotisia himmeleitä räntäisellä kauppatorilla joulun aatonaattona, tai sitten heidän olisi keksittävä joku hyvä rahansaantijuoni.
– Vellu, mä olen ajatellu, Salla aloitti...
...huikean napatanssin siinä kauppatorilla ihmisten ja varsinkin Vellun kauhuksi.
– Salla! Vellu sähisi. – Mitä sä oikeen luulet tekeväsi?
– Ihmiset kyttää, Vellu sihisi hampaiden välistä.
– Turpa kiinni Vellu! Mä oon opiskellu lavataidetta koulussa villeinä hippivuosinani! Mä osaan ja ihmisten mielestä mä oon cool! Salla sepitti ja lisäsi pari tanssiliikettä.
Vellu sattui juuri silloin näkemään ören hangessa ja kumartui poimimaan sen.
– Askel askel, hyppy, Salla lateli ulkomuistista ja sattui potkaisemaan Vellua päin pläsiä.
– Uups! Sori Vellu, miten sun kävi? Soitanko ambulanssin? Salla huolehti
– Et Soita! Se on se puhuva koira saanu ambulanssikuskin viran, ja mä en jaksa kuulla sitä sen Find-your-soulmate-juttuja. Sitä paitsi mä oon OK! Mulla tuli näky! Vellu selitti ja asetti kulmalihaksensa takaisin paikoilleen.
-HA HA HA! Mikä näky! Salla nauroi.
– Eiku oikeesti mulle tuli!
– En mä HeHe sitä HeH, mut sun kulmalihas on nurin päin! Sä näytät ihan masentuneelta George W. Bushilta, Salla osoitti ja nauroi.
– Haista paska, Vellu näpäytti. – Me mennään nyt ruotsiin.
– Ruotsiin? Miksi? Luuleksä löytäväs lisää ruottinrahaa jolla rahottaa joulu? ivasi Salla. Samalla hän kuitenkin paljasti kiinnostuksensa uteliaalla äänensävyllään. Vellu huomasi sen ja kiusoitteli Sallaa: "No ei, se oli vitsi."
Hetken väiteltyään sisarukset pääsivät yksinmielisyyteen Vellun ajatuksesta.
Ajatukseen kuului siis ruotsiin lähteminen, mutta ei suinkaan rahaa etsimään, vaan tervehtimään Juho-setää, jolla ei rahapulaa liiemmin esiintynyt. ainoa ongelma oli kuitenkin useamman veroinen: Mistä rahat matkakustannuksiin? Juho setä ei koskaan lainannut rahaa, ellei sukulaiskullat sitä perille asti menneet henkilökohtaisesti pyytämään.
Kysymys oli vaikeampi kuin helppo. Himmelibisnes tuotti parhaimpana päivänä vaivaiset muutaman kympin ja torivuokra vei siitäkin puolet. Lisäksi aatonaaton napatanssiesitys karkotti loputkin asiakkaat.
"Tarvitsemme paremman idean", totesi Salla kun molemmat olivat miettineet päänsä poikki matkakassan loihtimiseksi. Sallan kasvoille ilmestyneestä hehkusta oli pääteltävissä paljon. "Ja mä just keksin sellasen!"
Salla oli aina ollut heistä kahdesta se, jota pidettiin viekkaampana ja lurjuksena. Ja ihan syystä.
"Meidän pitää huijata Juho-setä tulemaan tänne meitä tapaamaan" Salla jatkoi. Ja tavankin Salla oli jo keksinyt; kaikkihan tietävät että Juho on oikea juoppo sille päälle sattuessaan.
– Paljonko meillä on nyt kasassa? Salla kysyi Vellulta.
– 3 euroa ja 80 senttiä, Vellu laski.
– Hieno homma, mene K-markettiin, osta kuivahiivaa ja sokeria, mä meen kotiin keittään ämpärin.
Vellu ja Salla pakkasivat himmeät himmelinsä laatikoihin, ja lähtivät sitten kukin omaan suuntaansa.

Myöhemmin kämpällä Vellun käytyä marketissa ja Sallan pestyä ämpäri sisarukset istuivat keittiön pöydän ääressä.
– Annappas tänne ne ostokset ja pistä tuonne ämpäriin käden lämpöistä vettä, Salla komensi veljeään.
– Siis mikä tää sun suunnitelma nyt on? Vellu ihmetteli –melkeen vois luulla että...
– Joo joo, ja nyt sitten heität sokerit ja hiivat sinne ja ota pakastimesta herne-maissi-porkkana-pussi, mausteeksi, ämpäriin.
-Salla! Vellu huusi hätääntyneenä. -Tää on rikollista!
– Eikä oo, siellä on hedelmät, Salla vastasi ja näppäili jo Juho-sedälle tekstiviestiä että; "Tervetuloa, sahti on pian valmista.
-Sinä ja sun sahtis! Vellu kiljui. -Kiljua se on parhaimmillaanki, jos se kerkee edes valmistua tai saadaan syöttää sille hiivasotkua.
-Turpa kiinni Vellu, mun suunnitelmat toimii aina! Salla huusi.
-Ei pidä paikkaansa! Vellu huusi voitonriemuisena. -Niiku sillonki ku alkukesästä 1945 sunnuntai-aamuna, kun sun piti lähtee hakeen naapurista Mäki-Lahnoilta sitä kauraa kun olivat velkaa!? Vellu huuteli sormeaan heristellen ja punastunutta Sallaa seuraillen.
-Äiti ja psykologit sano ettei se ollu mun syy! Salla itki kipeiden muistojen noustessa pintaan.
-Sun suunnitelmissa oli räjäyttää koko siilo jotta oppisivat että laina on maksettava. Kuinkas sitten kävikään? Tyhmä Salla, olisit ees menny tarkistamaan ettei siellä siilossa ollut mitään, tai ketään! Olis selvinnyt mix Mäki-Lahnoilla ei ollut kauraa maksaa, Vellu huusi innoissan.
Salla katsoi kiljutonkkaan ja alkoi nähdä sen herne-maissi-porkkanaisella pinnalla muistoja tuosta keväästä. Hän oli ajastanut 1632 mattaria siilon ympärillä räjähtämään tasan kello 12:53:27. Little did she know että siilossa asusti panssariauto ja panssariautossa mies. Hän kuoli räjähdyksessä.
-Selviskö se et kuka se oli? Salla kysyi kyynelehtien.
-Jostain Aatusta ne kirkolla puhu. Haudankaivaja sano että sillä oli rumat viikset.
-Kumma juttu että sota loppu heti sen jälkeen.
-On joo, mutta ei unohdeta että meillä on kiire saada tää sahti valmiiksi.
"Totta. Enhän mä kuitenkaan mitään Hitleriä sentään räjäyttänyt. Eli annetaan sen asian tältä erää olla!, sanoi Salla samalla kun pyyhki kyyneliään.
-Miehen puhetta, mutta älä unohda, että mä olin oikeassa siinä, että sun suunnitelmat ei aina toimi! Juho on jo lentokentällä jos mu pitäis arvata, joten kerro jo miks herneet, maissit ja porkkana lilluu oikeesti tuossa liemessä!
"Mähän sanoin jo, ne korvaa tavallaan vaan hedelmät, joihin miellä ei olut varaa" Sallakin oli herännyt jo kunnolla muisteluistaan.
"Okei, sitten ei tarvi ku laittaa kansi kiinni ja toivoo et Juho ei huomaa että me kusetettiin sitä sen sahdin suhteen!"
"Kop kop".
Salla ja Vellu katsoivat toisiaan.
"Kop kop" ovelta taas kuului.
"TV-lupatarkastaja?"
"Ei" Vellu vastasi. "Ei näin joulun lähellä".
Salla ei ollut samaa mieltä mutta seurasi Vellua ulko-ovelle.
"Juho-setä!" molemmat huusivat yhteen ääneen.
"Hei tyttökullat", Juho tervehti heti kun säikähdykseltään sai taas hengen kulkemaan ja sydämen häiriöt tasaantumaan. "Kuinka te minua noin säikyttelette?"
Salla hyökkäsi keittiöön piilottamaan todistavat tekijät kun setä jatkoi rupattelua Vellulle. Selvisi että joululiikenne oli ruuhkauttanut lentoliikenteen ja lippujen saaminen oli ollut mahdotonta. Näin Juho oli turvautunut tällaisia tilanteita varten hankkimaansa yksityiskoneeseen. Tai joutunut turvautumaan. Hän kuulemma inhosi sillä matkustamista.
Keskustelu keskeytyi kauheaan kirkumiseen joka kantautui keittiöstä. Vellu lähit juoksemaan kohti, mutta kääntyi takaisin kun kuuli Juhon kaatuvan maahan henkeään haukkoen.
-Setä rakas, onhan sulla testamentti kunnossa?! Vellu kysyi hätääntyneenä sedän puoleen kääntyen.
-Kyllä on, setä hymyili. -Kaikki rahani haudataan minun mukanani.
-Eih! Salla karjaisi keittiöstä.
-Setä, missä setä pitää testamenttiaan?
-Tuollahan se, karhunkarvalakkinivuoren sisään ommeltuna. Rakkaat lapset, toimittakaa se asianajajalleni Porvooseen!
Tumps ja setä oli vainaa.
-Karvalakki KARVALAKKI, ja repi auki sedän lakin. -Löytyi! Salla hihkui ja karvalakin riekaleet leijuivat lumihiutaleiden tavoin lattialle.
"Juho-Sedän testamentti:
Täten vaadin saada kaiken maallisen omaisuuteni haudattavan kanssani. Vain santapaperinpala saa jäädä. Ripustakaa se jäljelle jäävien sukulaisteni kotipihan kolmannen kuusen latvaan. Ja rakkaalle veljenpojalleni Vellulle, joka veitsellä uhaten käsi minun mainita hänet testamentissa, haluaisin sanoa: Hei Vellu! Ja P.S. "Revenge my death..." Salla luki ääneen.
-Hm... Santapaperinpala tuli liitteenä. Sen voi myydä vaikka mustalaisille hyvästä hinnasta, Salla keksi.
Vellu istui lattialla ja tökki Juho-ruhoa karttakepillä. -Eikös tuo santapaperin pala ollut hänelle, pappatunturin huolto-ohjekirjan ja kelakortin ohella myös Anttilan postimyyntiluettelo ja Visa-kortti...?
"Ei helvetti, tää ei ookkaan mikään tavallinen hiekkapaperinpala, vaan Juhon lompakko, varkaita ei-kiinnostavassa muodossa. Hiekkapaperi, joka "sisältää" vain Juhon kassakaapin avaavan elektronisen sirun!" Salla rääkyi täyttä kurkkua, heilutellen käsissään hiekkapaperista löytämäänsä SIM-korttia muistuttavaa sirua.
"Juho ei siis ollutkaan ihan turha homo" Vellu kehui.
"Nyt sitten vaan sinne ruotsiin Juhon kartanolle testaamaan tätä autuuden lähdettä." Salla oli jo pukenut takkinsa päälleen ja muisti kuitenkin heidän pienen pulmansa: "Soitetaanko me Juholle noutaja, ja totellaanko me Juhon testamenttia?"
"Taitaa riittää yks noutaja tälle päivälle" Vellu tokaisi potkaistessaan ruhoa rujosti. Mutta taas oli ongelma useamman veroinen: Mistä rahat matkakustannuksiin?
Juhon kassakaapista ei koskaan saanut rahaa, ellei sitä henkilökohtaisesti mennyt perille asti hakemaan.
"Nyt tilanteen voi enää pelastaa Kari!" Vellu oli jo keksinyt uuden suunnitelman. Juhon veli Kari, tunnetusti rehellisin mies koko suvussa, asui myös Ruotsissa. Hänellä oli hyvät suhteet Juhon kanssa. Itse asiassa Kari olisi saanut Juhon koko omaisuuden, ellei Juho olisi päättänyt olla jättämättä hänelle mitään. Jos Kari olisi noin rikastunut, olisi hän juonut itsensä hengiltä parissa päivässä. Rahattomuuden ja pitkän selvän hoitoputken johdosta olisi Kari kuitenkin varmasti valmis tekemään palveluksen veljelleen.
"Meidän on pidettävä salassa Juhon kuolema", Vellu aprikoi. "Ja pyydettävä Juhon nimissä Karilta apua".
Jos Kari olisi tiennyt Vellun olevan tilanteessa mukana, tekisi tämä varmasti kaikkensa että Vellu ei saisi mitä halusi. Halusi Vellu sitten mitä tahansa.
Vellun suunnitelma oli yksinkertainen; "Kirjoitetaan Karille kirje Juholta, jossa pyydetään noutamaan rahat mukana lähtevällä siruavaimella, lähettämään ne Juholle Suomeen ja olemaan kyselemättä miksi".
-Hei, tosi hyvä idea! Salla hihkui sarkastisesti ja läimi Vellua testamentilla ympäri korvia. -Miksei mennä ite hakemaan niitä rahoja? Kuinka vaikeeta yksityiskonetta voi olla lentää?
-Hyvä on, Vellu suostui ja hieroi korviaan jotka vieläkin ihan soivat. -Mutta sinä lennät, mä oon enemmänki sellanen perämies, tiedäthän?
-No en mä sua olis puikkoihin päästänytkään, Salla tuhahti. -Mennään jo!

Koneen luona sisaruksille tuli jo taas ongelma vastaan, koneessa nimittäin oli sormenjälkitunnistin.
-Mikä nyt neuvoksi? Vellu kysyi.
-Hölmö! Salla kivahti. -Haet sedän sormen!
-Enkä varmasti hae! Vellu pisti vastaan kauhuissaan.
-Haethan, tai saat tehdä sedälle seuraa!
Uhkauksia Vellu oli tottunut ottamaan vastaan paremmin kuin käskyjä, armeijastakin selvisi sillä kun kokoajan oli kotiin passittamisuhka päällä, pakkohan se oli käydä kunnolla läpi, että sitten pääsi kotiin.
Oli miten oli, Vellu lähti toteuttamaan soskonsa toivetta.
-Viimesitä toivetta! Vellu puhisi ja nauroi pahaenteisesti päälle. -Mu-a-ha-ha-haa...
-Vellu! Tuo myös mun hammasharja! Salla huusi kun Vellu oli jo alaovella.
-Hae itte harjas! Vellu huusi. Hän oli kuitenkin mies joka pysyi päätöksissään, ainakin mitä siskontappamiseen tulee.

Nopeammin kuin Vellu oli kerennyt sanoa "unihiekamyrskylyhtypylväs" ranskaksi, olivat he päässeet koneeseen. Vellu oli viisaasti napannut mukaansa myös Juhon naaman ja passin, joten kukaan ei kysellyt mitään kun he kipusivat koneeseen. Henkilökunta vain luuli että Juho, vanha pukki, oli jälleen löytänyt suomalaisen kullankaivajan ja ottanut hänet mukaansa.
Heti koneen noustua alkoi kaapeista tulla hierojia, tarjoilijoita, karkkipussinkantajia, lehdenjakajia ja viiniasiantuntijoita, sekä Buttler Rutiger, ja kaikki he alkoivat palvella Juhoksi naamioitunutta Vellua ja Sallaa.

Kun Salla lillui porealtaassa, joka oli täytetty vaaleanpunaisella kuohuviinillä, kurkut silmillä, hän naurahteli itsekseen; "Ah, kuinka ihanaa elämä on. Ja tämä kaikki on minun, lähes liiankin pian". Hän pukeutui, haki nuolet ja jousen repusta ja etsi Vellun käsiinsä.
"Here`s Salla!" Salla huuteli kun astui seurahuoneeseen. Vellu-Juho ja Rutiger pelasivat lentopalloa kun he huomasivat Sallan ovenraossa, hiukset märkinä, kurkut yhä silmillä...

Tänne voi jättää kommenttia




td