Uusi kriisipsykologinen asiantuntemus on rantautunut meille
Norjan kautta. Siellä oltiin hyvin asioista perillä jo kahdeksankymmenluvulla,
kun muut
pohjoismaat eivät vielä olleet heränneet.
Norjan valmis malli oli kuitenkin helposti sovellettavissa myös meidän
oloihin. Näin syntyi Pietarsaaren kriisiryhmä 1. tammikuuta 1990,
ja esimerkkiä seurasi pian muut, usein pienemmät kunnat missä
päätöksenteko oli helppoa. Pian olin täydessä
vauhdissa luennoimassa ja auttamassa uusia kriisiryhmiä jaloilleen.
Suomen Psykologitto nimitti minut "Vuoden Psykologiksi" 1990, ja pari vuotta
tämän jälkeen Stakes'ilta innovaatiokilpailun I palkinto
apurahoineen, jonka ryhmä käytti kongressimatkaan Norjaan.
Muutamassa vuodessa oli kriisivalmius levinnyt miltei koko maahan, ilman mitää velvoitetta miltään viranomaiselta, lailta tai asetukselta. Kehitys oli liian raju, ja 90-luvun loppupuolella alettiin kansainvälisellä näyttämöllä vaatia evidenssiä siitä että kriisiinterventio tosiaan vähetää trauman jälkeistä oireilua. Tällä kohdalla tekijä ja tutkija eivät ole kohdanneet, koska on menetelmällisesti vaikeaa saada pitävää evidenssiä keskustelun tai ryhmäkokouksen vaikutuksesta jos samaan aikaan vaaditaan verrokkeja ja satunnaistamista.
Vuodesta 1999 on kunnat velvoitettu huolehtimaan psykososiaalisen
tuen antamisesta niille, jotka uhreina, uhrien omaisina tai pelastajina
ovat
joutuneet osallisiksi onnettomuuteen (pelastusasetus
561/99 §8 mom5).
Linkit:
Seinäjoen esitelmäni 15.11 2002
Traumaterapiakeskus
David Baldwin traumapages
Senter for Krisepsykologi, Bergen