Suomalainen ruuan tuotanto
ja maaseutu pelastettavissa

Kirjoittajat:
MMM, yrittäjä ja luomu-tutkija Petri Leinonen, Elomestari Oy/Maatalouden tutkimuslaitos.
FM, maaseutututkija Heikki Susiluoma, Chydenius-Instituutti/Jyväskylän yliopisto.

Vegaaniuden ja hampurilaiskulttuurin välissä on tilaa luomutuotannolle

Nuorten ruokakulttuurissa on tällä hetkellä nähtävissä kaksi voimakasta ääripään vaihtoehtoa: Toisaalla ovat halvalla massaruualla itsensä ravitsevat, ja toisaalla ovat kaikesta eläintuotannosta kieltäytyvät vegaanit. Kumpikin ääripään vaihtoehdoista vetää maaperää suomalaisen talonpojan alta pois eikä kumpikaan ole globaalisti ajatellen perusteltavissa.

Kieltämällä täydellisesti eläinten hyödyntäminen kielletään myös oleellinen osa ihmisen kulttuurihistoriaa, johon kuuluvat myös kotieläinten hyvä hoito ja eläinkunnan tuotteet.

Luomutuotanto on tällä hetkellä suomalaiselle ruuantuotannolle selkein tapa profiloitua kestävällä tavalla ja näin huolehtia maanviljelyn ja kotieläintalouden jatkuvuudesta.

Luomueläimet ekologinen valinta

Ehdoton veganismi ei ole Suomessa ekologisesti perusteltua. Yhtä heikosti puolusteltavissa on myös nykyinen lihalla mässäily. Kohtuullinen luomukotieläintuotanto on niin eettisesti, ekologisesti kuin taloudellisestikin kestävä valinta suomalaiseksi maatalousstrategiaksi

Turkistarhausta vastaan tehdyt iskut ovat puheenaihe, joka harvemmin ohitetaan olan kohautuksella. Useimmiten ihmisillä on mielipide asiasta.

Tarhauselinkeinon puolustajat kamppailevat elinkeinonsa puolesta. Tilanteiden kärjistyessä syntyy keskustelua julkisuudessa oikeusvaltion säilymisestä jopa Supon ylireagointeihin asti. Perinteiset eläin- ja luonnonsuojelujärjestöt ovat huolissaan omasta kannatuksestaan laittomien iskujen saadessa yleistä tuomiota.

Eläinten kohtelusta huolissaan olevat nuoret kokevat syystä voimattomuutta virallisen koneiston ja perinteisten vaikutuskanavien hitauden edessä. Heidän on kaiken lisäksi helppo löytää konkreettisia toimintamuotoja pelkkien mielenosoitusten lisäksi; häkin sisällä kehää kiertävä villistä kesytetty eläin on mahdollisimman hyvä konkreettisen teon kohde.

Voisi olla hyödyllistä pohtia eläiniskujen ja vegaaniuden (täydellinen eläinkunnan tuotteista kieltäytyminen) taustoja - olisiko siitä opittavaa suomalaiselle ruuantuotannolle ? Pystyisimmekö kehittämään uskottavan vaihtoehdon hampurilais- ja vegaanikulttuurien välille?

Eläinten kohtelua arvostellaan

Väitämme, että suuri osa eläinten hyödyntämiseen kielteisesti suhtautuvista nuorista protestoi enemmänkin nykyistä kotieläinten kasvatus- ja hoitotapaa vastaan kuin että he periaatteellisesti kieltäisivät kaiken eläinten hyödyntämisen. Eurooppalaisten nautojen kuljetukset arabimaihin ovat myös meidän ongelmamme: olemme osa EU:ta ja meidänkin veromarkkojamme palaa kesällä nähtyjen dokumenttien kaltaiseen eläinrääkkäykseen.

Suomessakin maataloussektori vastustaa häkkikanaloiden kieltämistä. Kotieläinyksiköiden koko kasvaa huimaa vauhtia ja eläinten hoidon teollistumista pidetään välttämättömänä, suorastaan toivottavana kehityssuuntana. Taloudellisen voiton maksimointiin tähtäävä eurooppalainen tehotalous prässää eläimistä maksimisuoritukset: liikkumaton lihaeläin ahtaassa karsinassa tulee toimeen vähemmällä rehulla kuin onnellinen vapaa porsas. Jos rehuvilja on halpaa, lehmästä tehdään yksimahainen, siinä ei lajinmukaisuus paljoa paina.

Lihateollisuus tyytyy todistelemaan asioiden olevan hyvin muutamia häiriköitä (rikollisia) lukuunottamatta. Ja totta onkin: sairastamaton eläin tuottaa paremmin kuin sairas, tietty hyvinvointi on eduksi myös tuotannon näkökulmasta. Siksi suomalaisen lihajalostajan tiedotuslehden kannessa sika kirmaakin iloisesti omenapuun alla. Todenmukaisempi kuva olisi kuitenkin betonin ja raudan ympäröimä keinovalolla säädetty elämä.

Täydellinen kasvissyönti ei pelasta

Kasvissyönnin ekologinen tehokkuus on tavallinen lihansyöntiä vastaan käytetty argumentti. Ekologian perusteista voidaan oppia, että lihaan siirtyy korkeintaan kymmenesosa rehujen ravintoarvosta. Maailmanlaajuisesti runsas lihansyönti pienentää mahdollisuuksia kasvavan väestön ruokkimiseen. Kasvissyöjä voikin maailmanlaajuisilla keskiarvoilla laskemalla kehua helpottavansa maailman nälkää.

Maapallon nälkäongelmaa ei pystytä kuitenkaan poistamaan täydelliseen kasvissyöntiin siirtymisellä. Yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus eli epätasainen hyvinvoinnin jakautuminen ja riisto pitävät nälkäiset keskuudessamme tulevaisuudessakin. Niin Suomessa kuin esimerkiksi trooppisen vyöhykkeen "nälkämaissa" on laajoja alueita maata, joita voidaan hyödyntää vain rehua kasvattamalla. Ihmisravinnoksi käyvät kasvit eivät viihdy kaikilla kasvupaikoilla.

Ruokakasvienkin tuotantoon käytettävän maaperän kunnosta huolehtiminen edellyttää vuoroviljelyä, jolloin pellossa viljellään aika ajoin nurmea tai viherlannoituskasveja, jotka eivät ole suoraan ihmisen syötävissä. Nurmikasvusto voidaan tietenkin kyntää maaperään, mutta apilan syöttäminen karjalle ja maidon käyttäminen ravinnoksi sekä lannan maanparannusaineeksi on ihmiselle edullisempaa. Kotoisat märehtijämme nauta ja lammas pystyvät lisäksi toimimaan esimerkiksi vesakontorjunnassa eli hyödyntämään paljon ihmiselle vaikesti hyödynnettävää kasviravintoa.

Suomessa täydelliseen kasvissyöntiin siirtyminen vaatii papujen ja pähkinöiden tuontia ruokavaliota tasapainottamaan. Siksipä ekologisin ja kansantaloudellisin kriteerein kohtuullinen kotimaisen eläinvalkuaisen nauttiminen ei ole tuomittavaa. Nykyinen lihankulutustasomme ei kuitenkaan kestä ekologista kritiikkiä eikä ole edes ravitsemuksellisesti perusteltua. Myös lihankulutuksen eläinkohtainen painotus muuttuu ekologisemmassa maataloudessa; Luomu-Suomeen siirryttäessä sianlihan kulutus putoaisi nykyisestä selvästi. Sika käyttää samoja ravintolähteitä kuin ihminen ja on siten ekologisesti märehtijöitä "tehottomampi".

Luomutuotannon edut selkeästi esille

Käsityksemme mukaan laajamittainen luomutuotantoon siirtyminen olisi paras tae kotimaisen maatalouden säilymiselle. Mikäli maatalouden valtavirraksi valitaan suurten tilojen "eurotasoon" sopeutuva tehomaatalous, kotimaisen ruuan tuotannon hyväksi ei tule minkäänlaista ympäristönsuojeluun ja eettiseen laatuun perustuvaa imagohyötyä. Päinvastoin, ilmastostamme johtuvat korkeammat kiinteät kustannukset pakottavat jopa Keski-Eurooppaa "tuhoisampaan" tuotantoon. Tämänkään jälkeen tuskin pärjäämme esimerkiksi Etelä-Euroopan viljantuottajille, jotka eivät edes ymmärrä viljankuivurin tarpeellisuutta !

Kun kotimaisen tuotannon eettisyys ei "euromallissa" mitenkään korostetusti tule esille, kuluttajan motiivi ostaa kotimaista jää heikoksi. Luomutuotannossa eläimen hyvinvointiin kiinnitetään huomiota enemmän kuin pelkän tuotannon näkökulmasta olisi välttämätöntä. Luomun tuotannon eettisyys on varmistettu vuosittaisilla tarkastuksilla ja on näin helposti osoitettavissa ja markkinoitavissa. Kotimaista luomua valitessaan kuluttaja tietää tekevänsä taatusti "euromössöä" paremman valinnan.

sivun alkuun