Viihdyn merellä, isojen vesien äärellä. Se on minulle ehdoton rentoutuskeino työelämän kiiheään rytmiin.

Minulla on pieni paikkani, minne hakeudun kun tarvitsen katkaista kiire ja ladata akkuja. Laittaa tuli takkaan, ehkä lämmittää saunakin. Antaa ajan kulua, omistautua tekemättömyydelle. Kuunnella hiljaisuutta. Katsella horisonttia - se on nimittäin aivan erilainen päivästä päivään, tunnista tuntiin. Kun käyttää omaa persoonaan ammatillisena työrukkasena katson että tähän liittyy myös velvollisuus olla hiukan kiltti itselleen.
 
 
 

Olen myös laivuri, alus on kahdeksanmetrinen retkivene "Herbertina" , mallia Svenfelt 26'. Runko syntyi urheilluloman aikana vuonna 1982 parista tynnyristä polyeteeniä ja muutamasta rullasta lasikuitua. Rungosta tuli moottorivene seuraavana vuonna kotona pihamaalla, sai tiikkisisustuksen ja tarvittavan tekniikan, ja on siitä lähtien palvellut kippariansa uskollisesti. Veneessä voi asua mukavasti, se on merikelpoinen retkivene. Nopeutta ei ole huimasti, runkonupeus on 7 solmua. Mutta tällä vauhdilla ajaa kauan ja halvalla.
 
 
 
 
 
 
 
 

Otan tietysti elektroniikan mukaan vesille. Osaksi turvallisuussyistä, mutta myös ihan huvin vuoksi. Kuvassa on ylimpänä amatörikäyttöön modifioitu Mobiran  TVL "moppe" , sen alla tavallinen kaikuluotain ja sitten kannettava tietokone, missä on merikartta ja navigoitiohjelma Ozi Explorer. Tietokone saa sijaintitietonsa GPS-laitteesta NMEA-datana, ja piirtää sijainnin merikartalle. Silloin tietää missä liikkuu.