90-luvulla
kehitettiin aivan uudenlainen, jännä psykoterapiamenetelmä,
EMDR.
Sen sovellutusalue oli alkujaan traumaperäiset tilat. Menetelmä
on todettu tehokkaaksi juuri post-traumaattisen oireyhtymän (PTSD)
hoidossa, tieteellistä näyttöä siis on. EMDR tarkoittaa
Eye
Movement
Reprocessing and Desensitization, eli silmänliikkeiden
avulla tapahtuva poisherkistäminen ja uudelleenprosessointi. Nykyajattelun
mukaan mielletään menetelmä tiedon prosessointina, mitä
voidaan edesauttaa bilateraalisen stimulaation avulla. Tai helpommin ilmaistuna:
kun pitää jotain mieleen jumiutunutta asiaa ajatuksissaan samalla
kertaa kun terapeutti häiritsee keskittymistä sivulta toiselle
menevillä aistiärsykkeillä - niin sille jumiutuneelle mietteelle
usein tapahtuu jotain, se muuttuu, kypsyy ja lopuksi ei enää
laukaise asiaankuulumattomia tunteita. Ei ole vielä selvitetty mitä
aivoissa tarkalleen tapahtuu, mutta nähtävästi on kyse samantyyppisestä
prosessista mitä unissakin voi tapahtua.
Omassa psykologin työssäni olen aiemmin kokenut
turhauttavana että tietää missä kiikastaa, eikä
mahda sille mitään. Tällä menetelmällä usein
mahtaa. Olen käyttänyt EMDR:ää vuodesta 1994, ja vuodesta
2001 olen "facilitaattori", elikkä pätevyys opastaa ja ohjata.
Vuosien mittaan olen oppinut arvostamaan EMDRää hyvänä
lisänä kaikelle sille muulle, jota psykoterapeutin tulee hallita.
Traumaterapiakeskuksen
kotisivuilta löytyy EMDR-aiheisia linkkejä, ja myös kartta-luettelo
Suomen EMDR-terapeuteista. Päivi Saarisen kirjoittama artikkeli aiheesta
löytyy tästä.