90-luvulla kehitettiin aivan uudenlainen, jännä psykoterapiamenetelmä, EMDR. Sen sovellutusalue oli alkujaan traumaperäiset tilat.  Menetelmä on todettu tehokkaaksi juuri post-traumaattisen oireyhtymän (PTSD) hoidossa, tieteellistä näyttöä siis on. EMDR tarkoittaa Eye Movement Reprocessing and Desensitization, eli silmänliikkeiden avulla tapahtuva poisherkistäminen ja uudelleenprosessointi. Nykyajattelun mukaan mielletään menetelmä tiedon prosessointina, mitä voidaan edesauttaa bilateraalisen stimulaation avulla. Tai helpommin ilmaistuna: kun pitää jotain mieleen jumiutunutta asiaa ajatuksissaan samalla kertaa kun terapeutti häiritsee keskittymistä sivulta toiselle menevillä aistiärsykkeillä - niin sille jumiutuneelle mietteelle usein tapahtuu jotain, se muuttuu, kypsyy ja lopuksi ei enää laukaise asiaankuulumattomia tunteita. Ei ole vielä selvitetty mitä aivoissa tarkalleen tapahtuu, mutta nähtävästi on kyse samantyyppisestä prosessista mitä unissakin voi tapahtua.

Omassa psykologin työssäni olen aiemmin kokenut turhauttavana että tietää missä kiikastaa, eikä mahda sille mitään. Tällä menetelmällä usein mahtaa. Olen käyttänyt EMDR:ää vuodesta 1994, ja vuodesta 2001 olen "facilitaattori", elikkä pätevyys opastaa ja ohjata. Vuosien mittaan olen oppinut arvostamaan EMDRää hyvänä lisänä kaikelle sille muulle, jota psykoterapeutin tulee hallita.

Traumaterapiakeskuksen kotisivuilta löytyy EMDR-aiheisia linkkejä, ja myös kartta-luettelo Suomen EMDR-terapeuteista. Päivi Saarisen kirjoittama artikkeli aiheesta löytyy tästä.