|
Liikkuminen keväisillä Etelä-Pohjanmaan soilla herätti
luonnonharrastajan luonnonsuojelutoimintaan ensin Seinäjoen luontokerho Suokulaisessa,
sitten Luonto-Liiton (nuorten järjestö) puheenjohtajana opiskeluaikaan Helsingissä
(1980-1983), myöhemmin Pietarsaaren Seudun Luonnossa ja nyttemmin jo kolmatta vuotta
Suomen luonnonsuojeluliiton hallituksessa, Suomen luonnonsuojelun Tuki Oy:n hallituksessa
ja Eko-Osuuspankin ekovaltuustossa (Pj). Kuuttonevan-Levanevan keväinen elämä ja
luonnon kauneus on tehnyt sieluuni lähtemättömän vaikutuksen. Samalla tavalla kuin
ikuisen haavan vetivät sieluuni ne, jotka ojittivat Suppelonnevan - erään
luontoharrastukseni varhaisen elämys ja retkikohteen. Kuuttoneva-Levaneva on säilynyt
onneksi soidensuojelualueena.
|
Hauki kädessä Ounastunturin liepeillä
juhannusyön auringonpaisteessa 1998 noin klo 00.00. Laajojen suoerämaiden lisäksi
elämäni tärkeisiin retkeilykohteisiin on kuulunut Lapin erämaat. Aikoinaan
Luonto-Liittoon liittyessäni 1970-luvun puolessa välissä kerättiin kansalaisadressia
Koilliskairan saamiseksi kansallispuistoksi. Nykysin tämä hieno ja suosittu
retkeilijöiden ja matkailijoiden kohde tunnetaan UKK-puistona, jonka matkailubussines on
jo synnyttänyt Saariselälle nelostien varteen pienen kaupungin. Sillä tavalla suojelu
työllistää.