Olemus Pietarsaaressa |
|
| Pietarsaaressa olen asunut vuodesta
1985 eli siis muuttajamittapuun mukaisesti olen jo peruspietersaarelainen. Olen kotiutunut
lopullisesti 90-luvun myötä, ja siksipä kehua retostelen Pietarsaarta Suomen
luonnonkauneimmaksi ja viihtyisimmäksi teollisuuskaupungiksi. Vanha satama, koulupuisto
ja Skatan viehättävä puukaupunginosa ovat pikkukaupungin helmiä, mutta Fäbodan
hiekkarannat ovat se mitä jäisin eniten kaipaamaan, jos joutuisin muuttamaan.
Niilo (12 v) asuu kanssani ja käy yläasteen seitsemättä ja samalla kielikylpyluokkaa. Saara (16 v) on toista vuotta ilmaisutaidon lukiossa Tampereella. Ruuanlaitto lapsille onkin tiskaamisen lisäksi eräs elämän suurista riemuista. Minulla oli onni olla jonkin aikaa kotona molempien lasten ollessa pieniä. Työttömyys ja omakotitalon remontointi olivat näitä onnellisen |
|
|
|
| Teatteri osa elämäntapaa Teatterikärpänen iski minuun, pahaa aavistamattomaan pohjalaisopiskelijaan, joutilaana viikonloppuna Helsingissä. Uteliaisuus johti testien kautta Ylioppilasteatteriin ja teatterimaailmaan tutustumiseen sieltä lämpiön suunnalta. Harrastukseni on jatkunut Pietarsaaren Näyttämöllä niin näyttelemisenä, ohjaustyönä kuin luottamustoimissakin (pj vuosina 1991-1994). Kuvassa esittelen trikoissa "kurikkalaisen sarjan runolle". Etualalla on performanssin toinen osa eli runo ja runoilija Kari Ilmonen. Jotkut tekevät teatteria ansaitakseen elantonsa. Minä olen tehnyt teatteria elääkseni, vaikka ankeina työmasennushetkinä mietin olevani väärällä alalla ja kaipaan teatterin tekemisen pariin. Teatteri on myös terapiaa. Siinä voi aidosti unohtaa arkipäiväiset mietiskelyt hetkeksi.
|
|
|
Performanssi 